Kirsikkapuu

Sunday, March 12, 2006

Mies kahvilassa

Lähimpään pöytään istahtaa mokkatakkiin ja hattuun pukeutunut mies. Kainalossa hänellä on tuore päivän lehti. Croissanti murenee lautaselle miehen tarttuessa siihen suurin, vähän kömpelöin ja uurteisin sormin. Maitokahvi vieressä läikähtää sanomalehden päälle. Mies huokaisee. Hänen kasvonsa ovat huonosti nukuttujen öiden uurtamat.

Mies vajoaa sanomalehden lukuun. Aurinko hivelee hänenkin kasvojaan.

Tuoksuja


Läheisen kahvilan ovi käy tiuhaan. Aistin huumaavia tuoksuja: au lait, mocha ja espresso hehkuvat tuoreuttaan. Kahvilan neidit ovat myös paistaneet tuoreita croissantteja ja patonkeja aamuun herääville kaupunkilaisille.

Jo aamusta asti olen kuunnellut pienten lusikoiden kilahduksia kahvikuppeja vasten. Puheensorina ja sanomalehtien kahina ovat ihmisten luomaa musiikkia meille, kaupungin tunnelmassa viihtyville luonnon villeille.

Tänään on ensimmäinen aamu, jolloin kahvilan neidit kantoivat pöydät ja tuolit ulos. Se on minulle ollut jo vuosia alkavan kevään merkki. Voiton merkki! Tästä alkaa kasvuni, kuoriutuminen suojuksista. Elämä alkaa sykkiä suonissani!

Lämpöä

Aurinko on tänään paistanut lämpimästi ja ihanasti kasvoilleni. Se on hivellyt maata ja oksia. Lumi ja jää ovat antautuneet lämmön syleilyyn ja muodostaneet pieniä hiljalleen valuvia noroja. Lämmittelen kohmeisia käsiäni. Ne ovat pitkään olleet painuksissa taakan alla.